Iloisia kohtaamisia ja oivalluksia – haastattelumatkailua Suomessa

 (Teksti ja kuvat: Tuuli Pulkkinen)

Väitöskirjassani tutkin inklusiivista matkailu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen eli sateenkaariväestön kontekstissa. Tutkimukseni toisessa osassa keskityn tarkastelemaan yrityksien näkemyksiä sateenkaariystävälliseen ja/tai -inklusiiviseen liiketoimintaan. Matkailukoulutuksen ja -tutkimuksen kannatusyhdistys ry:n mahdollisti tämän tutkimukseni toisen osan aineistonkeruun, jonka toteutin haastatellen sateenkaariystävällisiä yrityksiä ympäri Suomen. Tampereella pääsin jopa kertomaan tutkimuksestani Muumipeikolle, kuten kuvasta näkyy!

Aloitin aineistonkeruun lokakuussa 2025, ja näillä näkymin tulen vielä haastattelemaan yhtä yritystä nyt syksyllä 2026. Tutkimuksenhan olisi varmasti voinut tehdä itselle helpoksi ja tehdä kaikki haastattelut etänä, mutta jokin minussa kaipasi kasvokkain tapaamisia yrittäjien kanssa ja erilaisiin yritysmuotoihin tutustumista. Nyt, kun kaikki varsinaiset yritysvierailut ovat näillä näkymin tämän osalta takana päin, voin varmuudella sanoa, että se oli oikea päätös. Olen saanut tavata ihan mielettömän inspiroivia ihmisiä, nähdä todella upeita yrityskokonaisuuksia, kaikki yhden tutkimuksen varjolla! Kasvokkain kohtaamisissa on kuitenkin sitä jotain taikaa, melkein jopa kiireettömyyden tunnetta, vaikka kelloakin pitää vilkuilla. Matkan aikana tosiaan toteutettiin myös muutama etähaastattelu, jotka myös omaksi onnekseni ovat olleet todella positiivisia kokemuksia – kiitos kaikkien ihanien ihmisten, joita olen saanut haastatella tutkimukseeni. 

Hieman jopa pelkäsin, miten haastattelut tulevat menemään, onhan aiheeni tietyllä tavalla vaikea, jollain tasolla jopa arka. Haastateltavien rekrytointi kuitenkin onnistui suhteellisen helposti, enkä saanut yhtään negatiivissävytteistä vastausta, vaikka osa kieltäytyikin osallistumasta. Osallistumishalukkuus siis jopa yllätti! Oli myös hienoa, että haastateltavia oli todella monenlaisista yrityksistä – yhden henkilön showsta aina isohkoihin konserneihin. Toiset olivat jo edempänä sateenkaariystävällisellä tai -inklusiivisella tiellään, jotkut vasta aloittelemassa polkua. Vaikka osa haastateltavista tunsi, että heillä olisi vain vähän sanottavaa aiheeseen, löysimme aina uusia näkökulmia, kun pohdimme asioita yhdessä. Vähän tai paljon sanottavaa, osallistujilla oli aina mielenkiintoisia lähtökohtia ja ajatuksia aiheeseen liittyen. Parasta tällaisessa rennossa, reflektoivassa teemahaastattelussa oli, että usein haastattelun pohdintojen ohessa myös yrittäjät itse saivat ideoita tai muuten konkreettista apua sateenkaariystävällisyyden/-inklusiivisuuden suhteen. Esimerkiksi, käydessämme läpi eri toimenpiteitä, joku saattoi päivittää koulutuskalenteriaan, toinen kirjata ylös, miten verkkosivujen tietoja tulisi päivittää. Joskus asioiden ääreen pysähtyminen auttaa ajatuksia juoksemaan eteenpäin! 

Haastatteluiden parissa matkasin ees-taas pitkää Suomen maata – kunnon multitaskausta siis, kun samalla tuli harrastettua kotimaanmatkailua! Matkani aikana kävin aivan rajan tuntumassa pohjoisessa, pyörin Etelä- ja Keski-Suomessa, sekä tietysti omalla ”tontilla” Itä-Suomen puolella. Keski- ja Itä-Suomeen suuntautuvat matkat taitoin suurimmalta osin omalla autolla päiväreissuina. Pidemmillä reissuilla perustin ns. väliaikaisen tukikohdan, jossa vietinkin sitten viikon, sopien haastatteluja ympäri tätä tukikohtaa. Vaikka itseäni haastattelut jännittivät – miten ne tulisivat onnistumaan ja kuinka vaikeata olisi pitää keskusteluja yllä (omat haastattelijan taidot siis mietityttivät) – niin kaikista vaikeimmaksi oikeastaan osoittautuikin aikataulutus! Vaikka viikko tuntuu pitkältä ajalta, niin monen haastattelun sopiminen yhdelle viikolle on kyllä haastavaa. Ihan jo yrittäjien kiireiset aikataulut tuottavat haasteita, mutta siihen päälle kaikki muu; omien matkojen aikataulut, autojen vuokraukset, majoituksien hoitaminen, siirtymät… Melkoista palapeliä!

Vaikka haastattelumatkat olivatkin antoisia, olivat ne myös yllättävän kuormittavia. Ja itsehän haastattelut vielä tein väljällä aikataululla, eli siinä suhteessa itselläni oli aikaa aina latautua haastatteluiden välissä. Itselleni tämä näyttäytyi positiivisena, kun pystyin aina näissä väleissä reflektoimaan menneitä haastatteluita ja miettimään, pitäisikö jotain tehdä toisin, onko jotain mitä kysymyksistä puuttuu ja niin edelleen. Tiedän myös, että aina tutkimukselle ei todellakaan ole näin ruhtinaallisesti aikaa toteuttaa sitä rauhassa, minkä vuoksi pyrin myös nauttimaan tästä hieman hitaammasta tahdista, joka mahdollisti minulle asioiden äärelle pysähtymisen ja niiden pohtimisen ihan kunnolla. 

Onhan se kyllä varmasti jokaisella laadullista tutkimusta tekevällä tiedossa, että aineiston keräämiseen joutuu käyttämään ihmeen paljon panoksia. Varsinkin, jos haluaa tehdä haastattelut kasvokkain ja joutuu ns. etsimään haastateltavat oman alueensa ulkopuolelta. Itsekin varmasti olisin saanut hyvän datan myös pelkillä etähaastatteluilla, mutta kuten sanottu, on siinä kasvokkain keskusteluissa jotain sellaista ”taikaa”, mitä ei verkon välityksellä niin helposti saavuta. Tai, ainakaan en itse osaa sellaista ilmapiiriä luoda, jossa tämä verkon välityksellä onnistuisi. Joku kokeneempi tässäkin varmasti onnistuu ihan mainiosti. Tästäkin syystä olen onnellinen, että pääsin toteuttamaan haastatteluita ihan kasvokkain – siispä kiitos vielä Matkailukoulutuksen ja -tutkimuksen kannatusyhdistykselle apurahasta, jonka avulla pääsin tälle hienolle aineistonkeruu matkalle! 

Olipa niin tai näin, voin varmuudella sanoa, että tästä haastatteluperiodista tuli varmasti yksi väitöskirjapolkuni antoisimmista ajoista! Seuraavaksi tiedossa on lisää aineistoon syventymistä, pohdintoja ja tuumitteluja, kulmien kurtistelua ja toivottavasti lopulta pääkopan yllä hehkulampun syttymistä. Jospa valot syttyisivät yhtä kirkkaana tutkijan aivoihin tutkimuksen edetessä kuin revontulet loimusivat Ylä-Lapin haastattelukierroksen aikaan!