Haastattelumatkailua Suomessa
Miksi tehdä asiat helposti, jos ne voi tehdä mahdollisimman vaikeasti?
Kauppatieteen alan väitöskirjatyöni ravintola-alan kehittämiseksi etenee ja pääsin vihdoin siihen vaiheeseen, jossa haastattelen ravintola-alan yrittäjiä ympäri Suomea. Valitsin tutkimukseen eri tyyppisiä ja -kokoisia ravintoloita, mutta nimenomaan yrittäjävetoisia. Sellaisia ravintoloita, joissa myydään sekä ruokaa että alkoholijuomia, eli yökerhot, pubit, kahvilat ja lounasravintolat jäivät ryhmän ulkopuolelle. Halusin kerätä aineiston ehdottomasti laadullisena, päämääränä saada paljon syvällisempää tietoa yrittäjien näkemyksistä ja kokemuksista, lisäksi ravintola-alan aiemmat tutkimukset ovat olleet enimmäkseen määrällisiä tutkimuksia.
Otsikko tuli mieleen monta kertaa matkan varrella. Tiesin kyllä, että tällä tavoin aineiston keräämiseen menee valtavasti aikaa, mutta silti oli yllättävää, että tähän menee näin paljon aikaa! Ymmärrän nyt, miksi niin monet tutkijat päätyvät määrälliseen tutkimukseen, laadullinen tutkimus on tosiaan aikaa vievää. Pelkästään haastateltavien etsiminen ja yhteydenotot heihin, puhumattakaan haastatteluaikojen sovittamisesta siten, ettei tarvitsisi monta kertaa reissata samaan kohteeseen. Yrittäjät ovat tosi kiireisiä ja sopivan ajan löytäminen olikin monesti aika haastavaa. Halusin kuitenkin tehdä tutkimukseen osallistumisen yrittäjille mahdollisimman helpoksi, jotta kynnys osallistua olisi heille mahdollisimman pieni. Siksi reissasin ympäri Suomea heidän aikataulujen mukaan ja se kannatti - vain kolme kieltäytyi haastattelusta.
Tämä haastattelujen kerääminen ihan perinteisesti paikan päällä kasvokkain on ollut on ollut työmääränsä arvoista – en ikinä olisi saanut näin rikasta materiaalia Teamsin välityksellä! Uskon, että kun olen ihan face-to-face saman pöydän ääressä haastateltavan kanssa ja saa vähän jutustella ennen haastattelua, niin haastateltavat ovat olleet paljon rentoutuneempia ja puheliaampia, mitä se olisi ollut verkon välityksellä. Ravintola-alan yrittäjien haastatteleminen on ehdottomasti ollut tähänastisen väitöskirjatyöni antoisinta aikaa. On ollut aivan upeaa kuunnella heidän tarinoitaan ja kokemuksiaan alasta, mikä alassa on parasta ja mikä on tosi haasteellista. Monet ennakkoon olettamani asiat ovat vahvistuneet, mutta myös uusia asioita on tullut esille.
Nyt kaikki haastattelut on haastateltu. Niitä tuli yhteensä 26, jotka olivat 11 eri paikkakunnalla, joten reissaamista oli aika paljon: Lapissa, pääkaupunkiseudulla ja siinä välissä. Pyrin liikkumaan Kuopiosta käsin junalla, mutta aina se ei ollut mahdollista, joten ajokilometrejäkin kertyi useampi. Minulla on ollut kunnia saada tavata mahtavia ja inspiroivia ihmisiä, joiden työmäärää ja sitkeyttä voi vain ihailla. Heidän antamansa palaute on myös ollut hyvin positiivista ja se antaa voimia jatkaa tätä väitöskirjatyötä.
Vielä pitää tehdä viimeiset litteroinnit, jonka jälkeen seuraavaksi pääsenkin sitten täysillä analysoimaan tätä valtavaa aineistoa - haastattelut ovat kestäneet 16 minuutista yli puoleentoista tuntiin, joten voitte uskoa, että tekstiä on sivu poikineen. Mutta se on todella mielenkiintoista tekstiä! Joskus ehkä kannattaakin tehdä ne asiat mahdollisimman vaikeasti.
Kiitos Matkailukoulutuksen ja -tutkimuksen kannatusyhdistys ry:lle apurahasta, joka mahdollisti nämä haastattelumatkat!
Kommentit
Lähetä kommentti